Rodun historiaa


Rodun historiaa

Alkuperä

Eletään 1860-luvulla. Massachusettissa, Bostonin kaupungissa on ilta, ja yläluokan hevosvaunujen ajurit istuvat iltaa työpäivän jälkeen Cottersin tavernassa Charles Streetillä. Epäilemättä monet näistä ajureista ovat englantilaisia siirtolaisia, joille on irlantilaisten ja skottien tapaan synnynnäistä rakastaa koiria. Näin ollen heidän puheenaiheenaan on hevosten lisäksi varmasti koirat. Bostonin yläluokka toi 1800-luvulla Englannista lukuisia rotukoiria, joista perheiden hevosvaunujen ajurit pitivät huolta ulkoiluttaen ja harjoittaen niitä. Muutaman kierroksen jälkeen Cottersissa joku ehdottaa: “Mitä tapahtuisi jos yhdistäisimme näitä rotuja?”

Bostoninterrierin varhaisesi-isien suvut ovat jääneet arvoitukseksi. Ajurit valitsivat roturisteytyksiinsä työnantajiensa hienoimpia rotukoiria (tiettävästi ainakin boksereita, ranskanbulldogeja ja bullterriereitä) johon he eivät luonnollisestikaan kysyneet lupaa! Rotukoirien sukutaulut toki olivat hyvin tiedossa, mutta koska jalostus tapahtui salaa, ei niitä voitu mitenkään kirjata muistiin. Kun “lupaavasta” roturisteytyksestä syntyi pentuja, ne myytiin mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin. Tämä on yksi tarina siitä, miten luotiin bostoninterrierin esi-isiä. Toinen tarina kertoo, että Englannissa Liverpoolissa koiratappeluihin ja rotanmetsästykseen käytettyjä älykkäitä ja suosittuja bulldoggi-tyyppisiä terriereitä alettiin jalostaa seurakoiriksi sen jälkeen kun koiratappelut kiellettiin. Ehkä molemmissa on osa totuutta.

Se kuitenkin tiedetään varmasti, että bostonilaisen Robert C. Hooperin omistama “Judge” on nykybostonien esi-isä. Judge oli puoliksi “English Bull” ja puoliksi “English Terrier”, suhteellisen korkea, n. 14,5 kg painoinen tumma brindle. Sen neliönmuotoisessa päässä oli valkea piirto ja siinä oli piirteitä, joita nykypäivän kasvattajat haluavat bostoneihinsa.

Judge risteytettiin Edward Burnettin omistaman Gyp-nimisen nartun kanssa 1893. Gyp oli 9-kiloinen kokonaan valkoinen narttu. Judgen ja Gypin linja oli päälinja, josta nykybostoni lähti kehittymään. Muutaman sukupolven kuluttua syntyi jo koiria, jotka olivat hyvin pitkälle tyypiltään sellaisia bostoninterriereitä, joita näemme tänä päivänä.

Kehitys

Alkuvuosina bostoninterrieri tunnettiin monilla eri nimillä, kuten “Boston Bull”, “American Bullterrier” ja “Bullet head”. Standardisoidakseen rakastettavan koiransa 40 kasvattajaa perusti 1891 Amerikan Bullterrierikerhon. Nimi muutettiin bostoninterrieriksi 1893, kun Amerikan Kennelliitto AKC hyväksyi rodun.

1900-luvun alkupuolella valiokoirat olivat kokonaan valkoisia, joilla oli tummat merkit vain päässä. Nämä koirat kuvastivat alkuperäistä rotumääritelmää, joka tehtiin 1891. Tuolloin ei ollut vielä täsmällisiä sääntöjä merkeistä tai väreistä. Silloin sallittiin jopa 16 kg:n maksimipaino ja suosittiin typistettyjä korvia.

Vuosisadan taitteessa bostoninterrierien määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Oli tavallista, että Bostonin ja New Yorkin alueen näyttelyissä bostoninterrierit olivat lukumäärällisesti suurin esitetty rotu. Yli sata bostonia näyttelyssä oli tavallista, ennätys tehtiin vuonna 1918, kun 164 bostonia osallistui samaan näyttelyyn!

1920-luvulla kasvattajat kiinnittivät huomiota värimerkkeihin ja koiran mittasuhteisiin. Tällöin ilmaantui näyttelykehiin enemmän elegantteja ja sulavalinjaisempia koiria. 20-luvulla kaikista koiranäyttelyissä esitetyistä koirista 20 - 30 % oli bostoninterriereitä! 1950-luvulla bostoni sai nykyisen lopullisen muotonsa.

Rodun kukoistuskausi oli 1950-luvulla, jolloin bostoninterrieri oli vuosia USA:n suosituin koirarotu. Vaikka muut rodut ovat syrjäyttäneet bostoninterrierin ykkössijalta, on rotu kuitenkin pysytellyt AKC:n ranking-listalla 20-30:n suosituimman rodun joukossa.

Suomeen ensimmäinen bostoninterrieri saapui vuonna 1955. Maanviljelysneuvos Jaakko Meurman toi nartun Maid Mariam Of Torly ("Maussi") Suomeen. Vanhin tiedossa oleva bostoninterrierin suomalainen rekisterinumero on SF02392/55 ja se saattaa olla juuri kyseinen "Maussi". Maussilla oli tiettävästi kahdet pennut. Ensimmäisen pentueen (kaksi narttua, joista toinen nimeltään Minni-Mousse) isänä oli ruotsalainen uros. Maussin toisesta pentueesta syntyi vain yksi narttu (mahdollisesti Tessa SF06106/60 ) , isänä oli tuontiuros "Boyfriend"(SF03089/57 ?). Suomalaisia rekisteröintiasiakirjoja on tallella vuodesta 1960, joten bostoninterrierin alkutaipaleesta Suomessa tiedetään varsin vähän.


Kyllä, haluan liittyä

Liittymismaksu 5 €
Vuosimaksu 28 €
Yhteensä 33 €

Liittymismaksu 2,5 €
Vuosimaksu 14 €
Yhteensä 16,5 €

Liittymismaksu 2,5 €
Vuosimaksu 14 €
Yhteensä 16,5 €


Liittymismaksu 2,5 €
Vuosimaksu 14 € / jäsen
Yhteensä 16,5 € / jäsen











Viimeisimmät uutiset

Tutkimuskutsu bostoninterriereiden omistajille
(30.9.2017)

Rally-Tokon alkeet kurssi
(25.9.2017)

Hallituksen seuraava kokous on 18.10.2017
(14.9.2017)

14.9.2017 Päivitetty lista EHC-DNA testatuista
(14.9.2017)

26.8.2017 Suomen Bostonit – Finnish Bostons ry:n 40-vuotiserikoisnäyttelyn tulokset
(5.9.2017)


(c) Suomen Bostonit - Finnish Bostons Ry 2014