Vuoden 2018 loppupuolella julkaistiin Yhdysvalloissa tehty tutkimus bostoninterrierin, ranskanbulldoggin ja englanninbulldoggin ulkonäön aiheuttavasta DVL2-geenin mutaatiosta. Sen jälkeen, kun Kennelliitto julkaisi oman tiedotteensa asiasta, on herännyt paljon keskustelua siitä, kuinka paljon tämän löydös rajoittaa näiden kolmen rodun elämää ja onko nämä kolme rotua enää tarpeeksi elinkykyisiä.
Ennen tätä viime joulukuussa julkaistua tutkimusta on tiedetty jo pitkään, että tämä korkkiruuvihännän aiheuttava mutaatio voi aiheuttaa selkärangannikamien muutoksia myös muualla selkärangassa. Tällaisia muutoksia ovat mm. puolinikamat (hemivertebrae), perhosnikamat, kiilamaiset tai jakautuneet (wedge) ja yhteen sulautuneet nikamat. Vaikka koirilla olisikin epämuodostumia selkärangassa, monet elävät normaalia elämää ilman minkäänlaisia vaivoja. Joillakin yksilöillä kuitenkin nämä muutokset lisäävät muiden vaivojen ilmenemistä ja syntyä kuten välilevyjen rappeumaa, joka aiheuttaa kipua, hermovaurioita ja jopa halvauksen.
Bostoninterriereillä tätä on jo tutkittu vuonna 2011 keräämällä aineistoa selkäkuvauksilla 61 suomalaiselta bostonilta. Selkäkuvauksissa jo tuolloin havaittiin suurta vaihtelua epämuodostumien laadussa ja määrissä eri yksilöiden välillä. Sama vaihtelu bostoninterriereillä havaittiin myös yhdysvalatalaisessa tutkimuksessa ja todettiin, että geenin läpäisevyys ei ole täydellinen. Bostoninterriereiden selkiä kuvataan koko ajan enemmän ja paljon on kuvattu koiria, joilla surkastunutta häntää lukuun ottamatta selässä on hyvin vähäisiä muutoksia tai ei ollenkaan. Syyt, mitkä vaikuttavat tähän läpäisevyyteen ovat vielä toistaiseksi tuntemattomat ja niiden selvittäminen vaatii lisätutkimusta. Selkien kuvaamista kannattaa myös ehdottomasti jatkaa, koska epämuodostuneiden nikamien lisäksi koiraeläinten selkärangasta voi ilmetä muitakin muutoksia kuten spondyloosia ja välimuotoista lanne-ristinikamaa, joiden periytymismekanismit ovat vielä epäselviä.
Korkkiruuvihännän tai muun hännän surkastuman aiheuttama mutaatio on vanha, ja tämä mutaatio on ollut perustavana tekijänä, kun bostoninterrieri rotuna on saanut alkunsa muista bulldoggiroduista. Tämä mutaatio antaa bostoninterriereille niiden ulkonäön, kuten neliömäisen pään, pienen koon ja lyhyen hännän. Pitkään on tiedetty, että korkkiruuvihäntä lisää selkäranganmuutoksien todennäköisyyttä ja voi siten vaikuttaa koirien elämänlaatuun.
Koska tämä mutaatio periytyy resessiivisesti ja lähes koko rodun populaatio on homotsygootti tämän mutaation suhteen, tätä löydettyä geenivirhettä ei saa rodusta pois jalostamalla. Ainoa keino olisi risteytys johonkin toiseen rotuun. DVL2-mutaatio kuitenkin on se tekijä, joka antaa bostoninterrierille sen tyypillisen ilmiasun vain homotsygoottisena. Roturisteytys kytkisi ilmiasun pois päältä ja samalla myös bostoninterrieri lakkaisi olemasta nykyisessä muodossaan. Suomen Bostoninterrieri yhdistys tai Suomen Kennelliitto ei voi tehdä päätöstä roturisteymien tekemisestä rodussa muutenkaan, koska rotu ei ole kotimainen. Bostoninterrieri on yhdysvaltalainen rotu ja päätös roturisteymiin tulee American Kennel Clubilta.
Seuraavaan Bostoni-lehteen (2-2019) joka ilmestyy kesä/heinäkuussa tulee yksityiskohtaisempi kirjoitus aiheesta.
Ystävällisin terveisin,
Suomen Bostonit ry:n hallitus